Tuntomerkit:
Isokarpalo on 10–80 cm pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Talvehtivat lehdet ovat 6–15 mm pitkiä, soikeita tai suippoja, päältä kiiltävän vihreitä ja alta valkoisia. Vaaleanpunaiset kukat ovat haarojen kärjissä joko pareittain tai useita yhdessä. Isokarpalon kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Marja on pallomainen, 10–15 mm leveä tai pisaramaisesti kärkeen tai tyveen päin levenevä. Marja on väriltään punainen tai tumman sinipunainen ja maultaan hapan.
Pikkukarpalo on isokarpaloa hennompi, 10–30 cm pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Lehdet ovat talvehtivia, 3–8 mm pitkiä ja kolmiomaisen puikeita. Pikkukarpalon kukat asettuvat varpuun yksittäin ja tummanpunaiset kukat kukkivat kesä-heinäkuussa. Marjat ovat isokarpaloon verrattuna paljon pienemmät. Marjat ovat pisaran muotoisia, väriltään punaisia tai mustanpunaisia ja maultaan mietoja.
Kasvupaikat:
Pikkukarpaloa tavataan yleisemmin Pohjois-Suomessa. Isokarpalo kasvaa koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Isokarpalo kasvaa niukkaravinteisilla, valoisilla nevoilla ja rämeillä. Pikkukarpalo kasvaa vastaavasti kuivemmalla maaperällä kuin isokarpalo. Karpalon kasvupaikat ovat vähentyneet viime vuosina soiden kuivaamisen ja turpeennoston vuoksi.
Isokarpalo on 10–80 cm pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Talvehtivat lehdet ovat 6–15 mm pitkiä, soikeita tai suippoja, päältä kiiltävän vihreitä ja alta valkoisia. Vaaleanpunaiset kukat ovat haarojen kärjissä joko pareittain tai useita yhdessä. Isokarpalon kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Marja on pallomainen, 10–15 mm leveä tai pisaramaisesti kärkeen tai tyveen päin levenevä. Marja on väriltään punainen tai tumman sinipunainen ja maultaan hapan.
Pikkukarpalo on isokarpaloa hennompi, 10–30 cm pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Lehdet ovat talvehtivia, 3–8 mm pitkiä ja kolmiomaisen puikeita. Pikkukarpalon kukat asettuvat varpuun yksittäin ja tummanpunaiset kukat kukkivat kesä-heinäkuussa. Marjat ovat isokarpaloon verrattuna paljon pienemmät. Marjat ovat pisaran muotoisia, väriltään punaisia tai mustanpunaisia ja maultaan mietoja.
Kasvupaikat:
Pikkukarpaloa tavataan yleisemmin Pohjois-Suomessa. Isokarpalo kasvaa koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Isokarpalo kasvaa niukkaravinteisilla, valoisilla nevoilla ja rämeillä. Pikkukarpalo kasvaa vastaavasti kuivemmalla maaperällä kuin isokarpalo. Karpalon kasvupaikat ovat vähentyneet viime vuosina soiden kuivaamisen ja turpeennoston vuoksi.
Satokausi:
Karpalo tuottaa suuria satoja erityisesti lampien ja järvien rantanevoilla sekä märillä avosoilla. Karpaloa voi poimia syyskuun loppupuolelta lumen tuloon saakka ja lumen alta keväällä. Karpaloa kannattaa poimia myös syksyn ensimmäisten pakkasten jälkeen sekä keväällä, jolloin marjan sokeripitoisuus suurentunut ja happamuus on vähentynyt.
Ravintoarvo:
Karpalo on useimpien luonnonmarjojen tapaan hyvä C-vitamiinin lähde. Kovakuorinen karpalo on myös hyvä kuidun lähde. Karpalon kirpeä maku johtuu erilaisista luontaisista hapoista: omena-, sitruuna- ja bentsoehaposta. Karpalolle tyypillisiä polyfenoliyhdisteitä ovat flavonolit, kuten kversetiini ja myrisetiini. Muita karpalon sisältämiä tutkittuja polyfenoleja ovat lignaanit ja proantosyanidiinit.
Sellaisenaan tai pakastettuna myytävälle karpalolle sallitut ravitsemusväitteet:
- Vähäenergiainen
- Runsaskuituinen
- Vähärasvainen
- Ei tyydyttynyttä rasvaa
- Vähäsokerinen
- Sisältää C-vitamiinia/ C-vitamiinin lähde/
Luontainen C-vitamiinin lähde
Käyttö:
Karpaloa käytetään marjakeittoihin, puuroihin, uuniruokiin ja leivonnaisiin. Karpalot sisältävät luonnostaan marjojen säilymistä edistävää bentsoehappoa. Syyskarpaloissa on paljon hyytelöitymistä edistävää pektiiniä, joten niistä voi valmistaa helposti mainiota hyytelöä ja marmeladia. Makeammat kevätkarpalot sopivat mehun tai siman valmistukseen.
